Nyt on jo kesäloma alkanut, mutta on silti hyvä muistella ja pohtia, mikä kaikki meni hyvin ja minkä tekisi paremmin. Eli ottaa oppia omasta toiminnasta. Olen ennenkin opettanut eskarilaisia, mutta yhdysluokassa. Nyt minulla oli kokonainen ryhmä vain eskarilaisia ja olin kokonaan uuden kokemuksen edessä. Monet kerrat yllätyin jostakin asiasta, mitä eskarilaiset eivät vielä tienneet tai osanneet, mutta vielä useammin sain yllättyä kuinka paljon he jo tietävät, osaavat ja ymmärtävät. Useamman kerran ihan tunnustin heille, että nyt ope ei tiennyt kuinka taitavia ryhmäläisiä hänellä on... Pitäisi siis uskaltaa luottaa enemmän oppilaiden kykyihin!
Tässä joitain pohdintoja keväällä ottamieni kuvien lomassa.
Pääsiäisaskarteluja rairuohopurkiksi. Tästä opin, että maali ei sitten pysy maitotölkissä.. Niin että kahteen kertaan sitten tehtiin tuo hahmon väritys! Ja opin myös, että eskarilaisilla on intoa siivota tarvikkeet: järjestellä pullot kaappiin ja pestä pensselit. Opettajana tietenkin olen "innokas" laittamaan tarvikkeet esille ja järjestelmällisesti pois. Mutta ehkä minäkin voin sietää pientä epäjärjestystä, jos oppilaat oppivat huolehtimaan välineistä ja osaavat sitten koulussakin tehdä sen ilman eri käskytystä. Liika passaaminen onkin ehkä karhunpalveluksista suurin eskarissa?
Yhdellä toisella kertaa, kun meillä oli omaa askartelua, juttelin terkkarin kanssa oven takana ja huikkasin luokkaan, että kohta mennään välkälle. Kun sitten palasin luokan puolelle, kaikkia tavaroita kuljetettiin kaappeihin ja kyseltiin mihin tämä ja tämä kuuluu, myös omat työt löysivät säilöön itsestään. Oli siinä onnenkyyneleet lähellä kun sitä omatoimisuutta katsoi ja vuolaasti muistin heitä kehua!
Yksi oppilas oli kerran muutaman päivän poissa ja minun piti hänen kanssaan käydä joitain asioita läpi ja tämän tehtävän annoin muille ryhmäläisille siksi aikaa. Tarvittiin pakka eläinkortteja kuvapuoli alaspäin. Lisäksi oli lyijykyniä ja papereita.
Ryhmässä jokainen otti vuorollaan kortin pakasta ja sanoi muille mikä eläin kuvassa oli. Sitten hän yritti kuulostella mikä on eläimen alkukirjain ja sanoi sen muille. Muut tarkistivat menikö heidän mielestään oikein. Kortin ottaja kirjoitti alkukirjaimen paperille ja asetti kortin paperin päälle kuten kuvassa yllä. Sitten oli seuraavan ryhmäläisen vuoro. Jos tuli samalla kirjaimella alkava eläin, se laitettiin samalle paperille ja jos kirjainta ei ollut vielä sanottu, kirjoitettiin sille uusi paperi. Jne.
Kun tulin tarkistamaan, olin iloinen siitä, että yhteistyötä oli tehty ja vain kaksi eläintä oli saanut väärän alkukirjaimen. Lopuksi vertailimme millä alkukirjaimella on eniten eläimiä, millä vähiten, mille kirjaimelle ei tullut yhtään eläintä (vaikea kysymys:P)..
Tässä tehtävässä alkukirjaimen tunnistaminen oli pääosassa, mutta hyvin tämä toimi myös ryhmätyöskentelyn harjoittelussa. Meidän tapauksessa tehtäväryhmän muodosti kuusi oppilasta ja onnistui yllättävän hyvin. Pienempi ryhmä olisi toki parempi, koska silloin ei tarvitsisi omaa vuoroa odottaa niin kauaa ja jokainen saisi enemmän harjoitusta.
Tässä vertailtiin mikä painaa vähiten, mikä enitsen. Jokainen vuorollaan sai asettaa tavaroita painojärjestykseen.
Hieman toiminnallista matematiikkaa painonmittaukseen liittyen. Olen kevään mittaan ollut erityisen kiinnostunut toiminnallisesta oppimisesta ja ostanut siihen liittyvää materiaalia itselleni. Joitain asioita olen kokeillut käytännössä, näissä kuvissa muutama esimerkki. Ensimmäinen kuva oli yhteistoiminnallista ja alempi kuva on oppilaiden omasta työskentelystä. He mittasivat luokassa olleilla vaaoilla valitsemiensa esineiden painoeroja ja piirsivät ne vihkoihinsa. Vaikka luulisi, että tämä on itsestäänselvää juttua, niin aikapaljon valmistelua se edellyttää ja nimenomaan sitä omien ajatusten selkiyttämistä ja käsitteiden käyttöä. Voisin tästä aiheesta kirjoitella enemmän syksyllä kun osallistun VaNe-koulutukseen.
Äitienpäiväruusuista muutama näyte. Ruusut tehtiin kynään, niistä tuli tosi kivoja! Täältä löytyy ruusuihin kaavat. Helppoja ja melko nopeita tehdä. Aion tehdä meille kotiin noita valkoisina :)
Kauppaleikki oli suosittu, koska oppilaat pääsivät viimein kaapissa poltelleiden leikkirahoihin käsiksi. Tarkoituksena oli harjoitella rahankäyttöä ja rahalla laskemista. Keksin kauppaleikkiin seuraavat säännöt:
- Leikissä on vanhemmat (2), jotka käyvät töissä (opettajan luona) ja saavat siitä palkkaa. Sillä aikaa lapset (3) ovat kotona, kotileikissä ja tekevät kotitöitä ja kattavat pöytää.
- Vanhemmat menevät kotiin ja jakavat lapsilleen viikkorahaa. Vanhemmat saavat yhdessä päättää paljonko antavat ja esimerkiksi antavatko kaikille saman määrän vai esimerkiksi leikki-iän mukaan. (Koska kaikki ovat vuorollaan vanhempia ja lapsia, ei tästä tule riitaa).
- Vanhemmat menevät ensin kauppaan ostamaan ruokaa. Kaupassa on myyjät (2) ja sieltä saa ostaa vain kaksi tavaraa kerrallaan, jotta laskeminen ei ole liian hankalaa. Ope auttaa tarvittaessa laskemisessa.
- Vanhemmat palaavat kotiin ja käskevät jokaisen lapsen ostaa jonkin kauppaan unohtuneen asian viikkorahoillaan ja palaamaan kotiin.
- Illalla kotona leikisti syödään ja ruoan päälle saa käydä ostamassa vielä itselleen jotain, jos on rahaa.
- Lopuksi koittaa yö, jonka aikana leikki nollataan, tavarat/rahat palautetaan ja leikki alkaa alusta eri rooleissa.
Leikki oli mieluinen ja odotettu, sitä leikittiin monena päivänä. Yleensä annan melko vapaat kädet ja mielikuvituksen laukata leikeissä, mutta ehkä tämä erilaisuudessaan olikin mieluisa, koska jokainen tiesi miten leikkiä ja mihin leikki pyrkii. Yhteisymmärryksessä oli myös "helppoa", ei vahingossakaan suututettu toista. Monella tapaa hyvä kokemus minullekin.
Ja pian koittikin kevätjuhlapäivä.. Viimeisen viikon kävin jatkuvaa kamppailua itseni kanssa keskustellen siitä, mikä oikeasti on tärkeää. Niimpä muutama kertaava tehtävämoniste jäi tekemättä ja keskityimme luomaan muistoja: omaa kädenjälkeä, kaverien kuvia ja nimmareita, eväiden tekoa ja eväsretkeä koulun kukkulalle. No, teimme myös tehtäväkirjat tarkasti loppuun, koska senkin oppilaat kokivat suureksi saavukseksi.
Väsäsin oppilaille tällaiset kortit todistuksen jatkeeksi.
Ja kotona sitten poksautettiin shampanja ja herkuteltiin kesän kunniaksi!
Täytyy sanoa, että koin ehdottomasti esikoululaisten opettamisen ihan omaksi jutukseni! Toivottavasti pian taas pääsen samaan hommaan, koska nyt tuntuu, että ajatuksia ja kehitysideoita on vaikka kuinka. Katsotaan millainen kokemus seuraavana lukuvuonna on tuo 5.-6.-luokan opetus, vahvistaako se tätä tunnetta, että alkuopetus on se mun juttu vai olenko sellainen kameleontti, että taivun mihin vain milloin vain ;)
t. Laura
